Äänikkäästi

Sunnuntai 24.11.2013 - Kristiina Sunell

Eikö Lammasluodossa olekaan lampaita?

Naantalin Purjehdusseura pitää majaansa paikassa, joka lienee joskus ollut luoto. Kolmisenkymmentä vuotta sitten luoto yhdistettiin kapealla kannaksella mantereeseen. Kaitpa lampaat ovat näin siirtyneet vähän etäämmälle määkimään. Lammasluoto ei enää ole entisensä. Aika näyttää, onko se jatkossa nykyisensäkään.

Meri-Naantalin metsikköjen ja rannan säilyttämistä puoltavassa Vapaaranta-adressissa on nyt vajaa tuhat nykyisen ja entisen - toivottavasti ei kohta entisen - asukkaan nimeä. Allekirjoituksia kertyy myös alueella ulkoilevien, Kylpylässä vierallevien kävijoiden myötä.

Kaavailuja jäät hatussa

Lammasluoto-nimellä kulkeva alueen tiivistämissuunnitelma tavoittelee 150 asukkaan lisäystä Naantalin väkilukuun. Nämä uudet veronmaksajat pitäisi saada nimenomaan Meri-Naantaliin, kerrostaloihin Teljentien ja Lammasluodon viheralueiden tilalle. Visio saattaa olla hyvin arvokas, tai ainakin sellaiseksi osoittautua. Kunnallistekniikan suunnitteluun on varattu vuoden 2014 taloussuunnitelmassa 30.000 euroa, ja Aurinkotien Kylpylän risteykseen liikenneympyrää varten 280.000 euroa vuodelle 2017. Muutakin ehkä tarvitaan, mutta alueen liikennejärjestelyt, pysäköinti ja yleensä vesijättömaan soveltuminen lisärakentamiseen lienevät jo selvitetty, koska kunnallistekniikka on nyt vuorossa?

Yllä oleva lainaus kertoo kaavoituksen yleisistä toimintaperiaatteista. Maankäytön suunnittelulla ohjataan suuria asioita. Ympärivuotisen työllisyyden kehittämisellä, asukasviihtyvyyden huomioimisella ja asukkaiden kuulemisella ohjataan vähintään yhtä tärkeitä asioita, olipa suunnittelun aikaväli yksi budjettikausi, vaalikausi tai eri toimielinten päätöksenteon eri vaiheet.

Myönteistä ajattelua ja vaihtoehtoja

On tapahtunut jotain harvinaisen myönteistä: löytyi poliitikko, jonka muisti onkin pitkä. Hänen mukaansa Meri-Naantali on rakennettu nykyisen kerrostalovaltaiseksi sillä ehdolla, että loppu alueesta jätetään virkistyskäyttöön. Lisäksi ilmaantui päätöksentekijä, joka oli valmis muuttamaan kantaansa asiaan tarkemmin tutustuttuaan ja asukkaita kuultuaan. Saman asukasmäärän lisäämiseksi on jo esitetty vaihtoehto, johon toivottavasti perehdytään avoimin korvin ja mielin.

Myös asukkaat ovat aktivoituneet seuraamaan valmistelun ja päätöksenteon kulkua yleensä. Vaikka moni onkin harmitellut vaalikauden pituutta, ovat toiset todenneet seuraavissa kuntavaaleissa voitavan vaikuttaa - ei ehkä enää Lammasluotoon, mutta varmasti päätöksentekoon jatkossa.

Mika Peltotalo kirjoitti Rannikkoseudun kolumninsa (RS 22.11 sivu 4) lopussa näin: Mikä lopputulos aikanaan onkaan - ääripäinä se, ettei rakenneta mitään ja se, että rakennetaan joka niemeen, notkoon ja luotoon - akvistit saavat onnitella itseään. He eivät ole vain keskenään murheilleet ja sadatelleet maailman epäoikeudenmukaisuutta. He ovat tarttuneet toimeen puolustaakseen oikeaksi katsomaansa asiaa. Vaikka olisivat eri mieltä akvistien tavoitteista ja keinoista, muutkin naantalilaiset voivat olla terveen ylpeitä. "Tällaisia olemme. Me emme ole passiivisia uhreja, vaan itse vaikutamme elämäämme".

Lisää Rannikkoseudussa: http://www.rannikkoseutu.fi/Uutiset/1194854579242/artikkeli/aktivisteiksi+tempautuneet+lammasluodon+vihreyden+puolustajat.html

Sopivasti sosiaalinen

Lauantai 23.11.2013 - Kristiina Sunell

Sosiaalisuus on yhteisöllisyyttä. Se puolestaan tarkoittaa ryhmiä, joihin haluamme kuulua, tai joihin meidän katsotaan kuuluvan, halusimme tai emme. Yleistäminen ja pelkistäminen auttavat jäsentelemään ympäristöämme. "Ruotsinkieliset ovat varakkaita ja jokaisella on purjevene" Todellisuudessa saattaa olla toisin. Suurin osa viljelee kivisiä peltoja saaristossa eikä savustettu kampela ole Stockan tiskiltä hankittu. Se, että nörtit juovat paljon kokista (vaihtoehtoisesti tai lisäksi runsaasti kahvia) ja valvovat öisin, saattaa pitää keskimäärin paikkansa.

Ihmisen sanotaan olevan sosiaalinen eläin. Lauma tuo mukanaan turvallisuutta. Sosiaalinen eläimellisyys voi sekin olla monenlaista: susilauma, lammaslauma ja kanalauma ovat kukin oman tyyppisiään käsitteitä, joihin yhdistämme tiettyjä ominaispiirteitä ja todennäköisiä toimintatapoja. Joukko saatetaan tunnistaa väristä, merkistä tai pukeutumistyylistä.

Laumaan kuulumaton on "oman tiensä kulkija", joka - yhteisöstä riippuen - on joko erittäin huono, tai erittäin hieno ominaisuus. Ajattelija hyvä, toisinajattelija paha. Väärinajattelija tunnistetaankin usein vastapuolen joukoista.

Hahmotamme sosiaalisia yhteisöjä vastakohtien kautta. Äärimmäisessä tapauksessa "me" on olemassa vastakohtana käsitteelle "ne toiset". Kun bussilastillinen jääkiekkofaneja joutuu käsirysyyn vastapuolen kannattajien kanssa, ei kysymyksessä ole käännyttämiseen tähtäävä ristiretki. Kälviän Marttojen matkaseurue tuskin joutuisi vastaavaan tilanteeseen, sillä lätkämatsin tulos voi olla heille jopa samantekevää. Jos arvot ovat aivan liian erilaiset, ei löydy riittävää pintaa kunnon mittelölle.

Taisin juuri yleistää.
Vastakkainasettelua pyrin silti välttämään.

Tanssii poliitikkojen kanssa

Lauantai 2.11.2013 klo 20.17 - Kristiina Sunell

Suosituissa TV-formaateissa joukkueet kisaavat keskenään tuomariston ja yleisön pisteistä. Tyypillisesti yksi tai useampi kisaaja äänestetään ulos. Yhteenveto löytyy seuraavan päivän lehtien lööpeistä. Ajatusleikkinä - olisiko mallissa aineksia politiikassa sovellettavaksi? Mietitään tätä yhden tuttuni ehdottamaa mallia, ei vakavissaan kuitenkaan:

• Politiikassa kisaajat valitaan neljän vuoden kaudeksi. Siinähän ovat. Tähtien kanssa tanssittaessa puolestaan kilpa kestää vain pari tuntia. Siinä on parasta skarpata joka kierroksella, viikoittain. Huh!

• Oppositio toimii valtakunnanpolitiikan tuomaristona, ja tyylipisteet ovat harvassa. Mielipidemittaukset eli gallupit kertovat puolueille, kuka saattaa olla vaarassa pudota. Puolue voi toki äänestää itse jonkun omistaan ulos näin halutessaan. TV-formaatissa puolestaan ammattilaiset arvioivat teknisen ja taiteellisen suorituksen, mutta katsojat antavat pisteet. Helposti ja nopeasti, kännykällä.

• Muutamassa formaatissa viidakon voittaja vie koko potin, kun taas pois lähtijä sammuttaa soihtunsa ja laittaa selkäänsä tyhjän säkin. Kuntapolitiikassa puolestaan ilmenee pohjattomia, jopa reikäisiä säkkejä. Voittaminenkin on hyvin vaikeasti määriteltävissä.

• Media kertoo poliittisista päätöksistä. Hyvässä tapauksessa niiden valmistelusta kerrotaan etukäteen. TV-formaatin tuloksia voidaan ruotia aina vasta jälkikäteen, ja niinpä suosituimmat ohjelmat päätyvät lööppeihin. Leipä ja sirkushuvit samalle etusivulle.

• Kuntapolitiikan vauhti vaikuttaa verkkaiselta, vaikka tahtina on toisinaan rumba tai samba. Joskus meno vaikuttaa letkajenkalta, sillä ruodusta ei sovi livetä.

• Politiikassa muutama kierros mahdollisesti tanssitaan kulissien takana. Televisiossa lasketaan vain näyttämöllä esitetyt tanssit. 

Poliitikkoja voi ottaa Uutisvuotoon, sillä se on hauskaa. BB-talon kansoittaminen edustajillamme vaikuttaa selkeästi huonolta ajatukselta, vaikka TV-luvasta luopumisella ei enää voikaan äänestää. Mutta edustajien tyylipisteet ja pudotus kännykällä - eikö, ei edes leikillään?

Asian vierestä

Sunnuntai 13.10.2013 - Kristiina Sunell

Anarkiaa audin takapenkiltä

Tietokoneellani on muutaman viikon ollut keskeneräinen blogikirjoitus, jonka otsikkona oli "jakkupukuanarkia". Aihevalintaa innoitti kansanedustajien rohkea kansalaistottelemattomuus, jonka piiriin mahtuivat niin paperittomien siirtolaisten piilottelu kotona, lain sitovuuden kyseenalaistaminen uskonnollisiin kirjoituksiin nähden, kuin epätasapuolinen ja -asiallinen musiikkiarvostelu ja apurahojen jako.

Ehkä unohdin jotain. Se on inhimillistä. Kansan valitsemilla edustajilla on usein huono muisti, miksei minullakin. Demokratian kannalta on huolestuttavaa, jos lain säätäjiksi valitut henkilöt eivät luota oman organisaationsa - ollen vaaleilla valittu eduskunta ja hallitus - toimintakykyyn, vaan pitävät yksilöllisiä irtiottoja sovittuja pelisääntöjä parempana keinona toimia. Ongelma syntyy varmasti, jos jokainen eturyhmä itsekseen päättää, mitä lakia milloinkin on moraalin nimissä tarpeen rikkoa.

Anarkiasta ei sen enempää, keskitytään johonkin aivan muuhun. Vaikkapa yhtiöihin, yhdistyksiin, tai sen kaltaisiin kokonaisuuksiin.

Omistaja ohjaa

Osakeyhtiön tarkoitus on tuottaa omistajilleen tuottoa heidän sijoittamalleen rahalle. Omistajat valitsevat  hallituksen, jonka tulee toimia koko omistajajoukon tasapuolisena edustajana. Kaikille osakkaille on annettava sama tieto, samanaikaisesti, eikä yhtä voimakastahtoista tahoa saa suosia. Näin ei pelkästään siksi, että tämä on reilua, vaan siksi, että osakeyhtiölaki näin määrää. Sijoittaja voi aina vapaasti päättää, mihin uskoo - yhtiön osakkeiden sijaan voi käyttää varansa vaikka harrastuksiin, matkusteluun, tai muuhun, omaa elämänlaatua parantavaan toimintaan. Ne voi myös lahjoittaa järjestölle, joka lupaa edistää jotain itselle tärkeää asiaa. Jos sellaista tahoa ei löydy, voi aina toimia yksin ja omissa nimissään.

Yhden hengen yrityksen omistaja- ja hallitustyö on helppoa. Toimintastrategian ja arvot saa itse sanella, kunhan noudattaa lakeja. Isommassa yrityksessä pitää kuulla laajempaa porukkaa - miten yhtiötä kehitetään, mitä toimintaa yhtiössä pitää olla ja mitä ei.

Mitä isommista yhtiöistä on kysymys, sitä tärkempää on kirjata toimintaperiaatteet selkeiksi säännöiksi. Mitä kauempana ja mitä useamman edustuksellisen mutkan takana omistajat varsinaisesta liiketoiminnasta ovat, sitä helpommin voi yhtiön toiminnan tarkoitus hämärtyä. Näin ilmeisesti käy valtion, eli meidän kaikkien omistamissa yrityksissä tai laitoksissa.

Kunnallisissa yhtiöissä omistajan tahto ei jää arvailun varaan. Kaupungin yhtiöiden hallintoon valittavilta henkilöiltä vaaditaan ennen valintaa konserniohjeiden noudattamisesta kirjallinen sitoumus, joka annetaan
suostumuksen yhteydessä. Sidonnaisuudet pitää myös ilmoittaa sitoumuksen liitteenä. Omat arvot varmasti vaikuttavat siihen, haluaako tai voiko olla näihin tehtäviin käytettävissä. Kaupunkikonsernissa noudatetaan valtuuston hyväksymissä strategioissa ilmaistuja tavoitteita ja arvoja. Hyvä näin - valtuusto on kuntavaaleilla valittu omistajan ääni.

Kaupungin yhtiöt eivät saa osallistua poliittisen toiminnan tukemiseen suorilla taikka epäsuorilla toimenpiteillä. eikä kunnallisen yhtiön hallituksen jäsen saa olla merkittävässä toimeksiantosuhteessa samaiseen yhtiöön. Veronmaksajien omistamassa yhtiössä säännöt ovat siis tiukat, mutta yksiselitteiset: omia tai itselle läheisten poliittisten tai taloudellisten tahojen etuja ei ajeta. Valtionyhtiöitten konserniohjeita en tunne, vaan olisiko näistä kunnallisten yhtiöitten pelisäännöistä malliksi?

Omat polut

Arctia Shipping'in toimitusjohtajan painostuttaminen tekstiviestitse on melko lähellä työpaikkakiusaamista. Olisi silti sydämetöntä väittää, että entinen omistajaohjauksesta vastannut ministeri olisi pahantahtoinen ja väärässä toimiessaan sen puolesta, mihin lujasti uskoo. Ilman intohimoa ja kyseenalaistamista ei mikään ikinä uudistuisi. Vastuu- ja valta-aseman käyttö ja keinot tavoitteiden saavuttamiseksi olisivat ehkä voineet olla toiset. Näin, kun asiaa tarkastelee yhteisesti omistettujen yhtiöitten ja hyvän hallintotavan näkökulmasta.

Talous kuntoon?

Sunnuntai 29.9.2013 - Kristiina Sunell

Vuosi kohta takana, kolme edessä

Tänä syksynä torilla ei ole esillä naamagalleriaa. Siellä ei liiemmin jaella ilmaista makkaraa, kahvia tai värikkäitä mainoksiakaan. Vaaliblogit ovat vaimenneet. Toriparlamentti keskustelee paikallislehtien kirjoituksista, joku ehkä lukee kaupungin sivustolla olevia esityslistoja ja pöytäkirjoja. Toriparlamenttia ehkä kuunnellaan edelleen, mutta etäisyys poliittisiin päätöksentekijöihin saattaa vaalikausien välillä tuntua kasvaneen.

Luottamushenkilö muistaa vaalilupauksensa, perehtyy ajoissa kokousten asialistoihin, selvittää päätösehdotusten vaihtoehdot, taustat ja perustelut. Kaikki päätökset eivät ole helppoja. Erityisen vaikeita ne ovat nykyisessä taloustilanteessa ja huomioiden asenteet, joiden mukaan edut ovat saavutettuja, joustaminen mahdotonta. Teoriassa halutaan sopeuttaa menot tuloihin, leikata, säästää - mutta ei kuitenkaan itseltä. Niinistön uudenvuodenpuhe taidettiin tulkita niin, että jokainen kuulija on itse toki kohtuullinen, mutta muut eivät saa olla niin itsekkäitä tai ahneita. Edes presidentin oma-aloitteinen palkkionsa alentaminen ei johtanut esimerkin seuraamiseen. Tässä ilmapiirissä vastuullisten päätösten tekeminen on vähintään haastavaa. Kannustavia esimerkkejä kaivataan lisää.

Kaikki työ on arvokasta, kyllä

Otetaanpa esimerkiksi tärkeästä ja vastuullisesta luottamustyöstä maksettavat palkkiot. Naantalin kaupungin maksamat palkkiot löytyvät tästä linkistä klikkaamalla. Palkkioita korotettiin 10 % joulukuussa 2012. Korotuksesta päätettäessä arvioitiin sen kustannusvaikutuksen olevan noin 30.000 euroa vuodessa. Viime perjantain Rannikkoseudun (27.9.2013) mielipidekirjoituksessa ja kolumnissa arvioitiin säästettävän noin 100.000 euroa, mikäli kokouspalkkioissa päätettäisiin palata korotusta edeltävälle tasolle. Niin tai näin - kaupungin käyttömenot ovat vuositasolla 133 miljoonaa euroa. Kokouspalkkioiden korotukset ovat siitä rahallisesti suhteellisen pieni osa.

Ehdotus palkkioiden alentamisesta ei ole saanut pelkästään myönteistä vastaanottoa. Yhtenä perusteluna on mainittu palkkioista menevä vero, joka palautuu kaupungin kassaan. Kyllä vain - osa siitä palautuukin. Osa, eli 15 % menee myös ns. puolueveroon, joka maksetaan kaikista kokouspalkkioista luottamushenkilön edustamalle puolueelle. Luottamushenkilölle jäävä osuus kokouksesta ja siihen valmistautumiseen käytetyistä tunneista ei ole järin suuri, mainitut verot huomioiden. Mutta tuskin kaupunkimme päätöksentekijöissä on henkilöitä, joiden luottamustehtävissä toimimisen motiivina on laittaa talous - nimittäin vain oma taloutensa - kuntoon.

Yksi huonosti valvottu projekti voi johtaa useiden kymmenien tuhansien eurojen budjetin ylitykseen. Huolellisella perehtymisellä voidaan säästää jo yhdessä kokouksessa liki viisikymmentä tuhatta euroa tilattavaksi ehdotetun urakan hintaa neuvottelemalla. Jos kaikki luottamushenkilöt siirtyisivät sähköiseen kokoushallintaan, säästyisi paperia ja postikuluja melkoisesti. Myös huolellisella virkamiesvalmistelulla varmasti vähennetään kustannuksia.

Hyvä esimerkki oikeaan tarpeeseen

Kokouspalkkioitten palauttaminen vuoden 2012 tasolle ei köyhdyttäisi luottamushenkilöä eikä veisi yhteisistä asioista päättävältä halua osallistua luottamustehtävien hoitoon, mikäli hän on niistä aidosti kiinnostunut. Eipä se merkittävästi puolueitten tulojakaan vähentäisi. Tällä päätöksellä ei pelasteta kaupungin alijäämäistä taloutta, mutta se on yksi askel kohti oikeaa asenneilmapiiriä. Veikkaan, että sellaista tarvitaan kipeästi seuraavien kolmen vuoden aikana.

Kirjoitus edustaa mielipidettäni yksityishenkilönä.

Voi kauhistus!

Lauantai 14.9.2013 - Kristiina Sunell

Mitä nyt taas?

"Omaishoidontuen taso tulee olla jatkossakin sellainen, että omaishoitaminen kotona on mahdollista, ja omaishoitajien kunnosta tulee huolehtia mahdollistamalla heidän lakisääteiset vapaapäivänsä entistä paremmin."
"Mielenterveysongelmien ehkäisemiseksi lasten ja nuorten psykososiaalisiin ongelmiin, kuten koulukiusaamisen ehkäisyyn, tulee panostaa" 

Kannatatko? Jos vaikka vastustaisitkin, haluaisitko silti tietää, mistä lainaukset ovat peräisin?
Vastaus löytyy osoitteesta www.kokoomusnuoret.fi, kohdasta Tavoiteohjelma 2014. Älä lue sitä, jos suvaitsevaisuutesi, tai sen puute, estää 10-sivuiseen asiakirjaan tutustumisen.

Keskustele ennen lyttäämistä

Mediassa noussut kohu, poimitut "helmet" ja  voimakkaat irtiotot tekivät uteilaaksi. Kannattaisiko suoralta kädeltä pahoittaa mielensä iltapäivälehtien otsikkojen perusteella, ihan varovaisuuden vuoksi? Päätin ottaa riskin ja luin tavoiteohjelman.

Hyvät uutiset: tässä kävi paremmin kuin lotossa. Seitsemän oikein löytyi helposti, varanumerojakin. Nuoret arvostavat yrittäjyyttä ja koulutuksen linkitystä työelämään. Nuoriso oli myös äkännyt valtion ulkoistaneen rakenteelliset uudistukset kunnille. Niiden myötä - jos uudistuksia aina vain lykätään - velkaantuminen jatkuu. Laskun siitä maksaa nuoriso. Huoli on ymmärrettävää, hehän maksavat myös eläkkeemme. Energiahuollon tulevaisuuden toimivuus ja jatkuvuus edellyttävät investointeja jo nyt. Päätöksiä on tehtävä, vaikka epävarmuustekijöitä on paljon.

Osa ohjelman kohdista nosti kylmän hien ryppyiselle otsalleni, osa perusteluista ei auennut.  Kun väärään kurkkuun mennyt kahvi lakkasi yskittämästä, palautin mieleen liiketoiminnassa käytettävän neuvottelutaidon mallin: hyväksy kohdat, joista ollaan samaa mieltä; etsi vaihtoehtoja asioille, joista ollaan eri linjoilla. Näkökulmat, joista ei keskustelemallakaan löydy mitään yhteistä, voidaan laittaa pinoon "tästä olemme eri mieltä, kumpikin pitäkööt kantansa - arvostamme silti toisiamme". Myös "ymmärrän, mutta en hyväksy" on vaihtoehto - kunhan ensin pyrkii ymmärtämään.

Suvaitsevaisuuteen kuuluu "toisinajattelun" salliminen. Siihen kuuluu myös kuunteleminen ja vuoropuhelu. Eipä heitetä nuorisoa pesuveden mukana.

Näin kävi.

Sunnuntai 8.9.2013 - Kristiina Sunell

Nyt koko teollisuuden lippulaiva lähti. Entä sitten?

Lupaan, että puhki kulunut sana "innovaatio" esiintyy tässä kirjoituksessa vain yhden, tämän kerran. "Globaalit markkinat haastavat teollisen rakenteemme ja hyvinvointimme struktuurin uusien strategisten askelmerkkien yhä ketterämpään tempoon kestävyysvajetta kurottaessa"- tyyppiset lauseet ovat myös tässä. Loppuosa kirjoituksesta käsittelee enimmäkseen pienehkön kylän talonpitoa, urheilua, uskollisuutta, veneitä ja kotieläimiä.

Veikö viekas vävypoika meidän pellon?

Maikkarin uutiset palasivat lyhyen lakkonsa jälkeen nopeasti takaisin ruutuun. Uutinen Nokian matkapuhelintoiminnan myynnistä ei tullut välttämättä yllätyksenä, mutta varmasti pyytämättä. Reaktiot noudattelivat tuttua kaavaa: kieltäminen - ei voi olla todellista! - ja sitten kiukku - myyrä söi kaikki kaurat. Keksipä joku syyttää Suomen hallitustakin tästä yrityskaupasta. Seuraavaksi on vuorossa alistuminen, no minkäs teet, tämä on tätä. Iltapäivälehdet saavat aiheesta vielä monta hyvää ja huonoa otsikkoa, jotka eivät tapahtunutta muuksi muuta. Toivottavasti surutyö saadaan nopeasti tehtyä jotta voidaan siirtyä eteenpäin, pohtimaan mitä tästä voidaan oppia, ja mitä seuraavaksi tehdään. Neljäs vaihe on vaativin, sillä se ei tule itsestään, vaan edellyttää nimenomaan tekemistä.

Se, että vävypoika ehkä vei pellon, ei ole niin ikävää. Surullisempaa on, että peltosarka oli talon ainoa. Vähän kuin Logomon pihalla oleva veturi. Onneksi sisällä konepajassa tehdään jo jotain aivan muuta.

Kun ainoa lehmä kitui ja vanhuuttaan kuoli

Parikymmentä vuotta sitten puhelu saattoi alkaa: "Onko siellä kotona kaikki hyvin?"  "MIssä olet, onko paha paikka?" olisi ollut naurettava kysymys. Sitten viisaat insinöörit keksivät langattoman puhelimen. Se oli niin hieno tuote, että kohta sitä myytiin hyvään hintaan ulkomaillekin. Nyt oli syytä olla tyytyväinen, tämä on tässä! Vaan Uuspaavalniemen toteamus "menestys loppuu tyytyväisyyteen" pätee tässäkin. Maailma ei pysähdy, se pyörii. Eikä se pyöri ainokaisen, uskollisesti varjellun keksinnön ympärillä, vaikka se olisi miten hieno, kameroineen kaikkineen.

Yritystukia jakavan TEKES'in johtokunnan puheenjohtaja on perinteisesti Nokia Oyj:n edustaja. Tilan ainokaista lehmää pitääkin hoivata hyvin. Se on pienen turva ja suurena työllistäjänä ansaitsee lähes jakamattoman huomion. Aikaa ja varoja jäi kovin rajallisesti muiden toimialojen kehitttämiseen. Salon tapaisten kaupunkien kohdalla muutos ei oikeastaan tullut rytinällä: jo 90-luvulla kauhisteltiin Helsingin Sanomien sivulle ilmestynyttä uutista, jonka mukaan monitorien tuotanto paikkakunnalla saatettaisiin lopettaa. Mutta kaikki oli kuitenkin hyvin, sillä matkapuhelimien menestys takasi työpaikat ja verotulot kaupungille. Muuta ei voitu kuvitellakaan.

Kaikki yhdestä yrityksestä tai yhdestä toimialasta riippuvat seutukunnat ovat haavoittuvaisia. Vielä haavoittuvaisemmiksi ne tulevat, mikäli kaikki panostukset käytetään olemassa olevan lippulaivan varusteluun. Salo sitoutui yhteen Nokiaan. Nokia sitoutui sitten yhteen matkapuhelinten käyttöjärjestelmään. Ainoa käyttöjärjestelmä puolestaan oli sidoksissa yhteen suureen - Nokiaakin suurempaan - yritykseen. Loppu on lähihistoriaa, johtopäätöksiä ennemmin kuin avaruustiedettä.

Olemme uskollisuuteen taipuvaisia. Sitoudumme "kunnes kuolema meidät erottaa" yhteen ainoaan. Sivuille ei vilkuilla. Olemme syvästi järkyttyneitä, jos renki myy talon ainoan lehmän tuhkamarkkinoilla. Halvalla. Se oli vanha, ja olisi ensi vuonna tuottanut vielä vähemmän maitoa kuin nyt. Renki on pahantahtoinen vain, jos hän aikoo lehmärahoilla ostaa kilipukin tai pandakarhun, turhan satelliittivempaimen. Sellaisella jokaisen traktorin ja peräkärryn kulkemisesta kerätään tuhdit kymmenykset ja kuljetetun kauran hinta vain nousee. Mutta näinhän ei käy, eihän? Keksimme ja tuotamme vain sellaista, jota todellisuudessa tarvitaan.

Salo ei ole yhtiö- tai yltiöuskollisuudessaan ainutlaatuinen. Salo on kännykkäkaupunki. Monella kaupungilla tai seutukunnalla on oma ainokaisensa. Toivoisin voivani viettää muutaman minuutin hiljaisen hetken aina nähdessäni tulevaisuudensuunnitelmia, joissa suunnitteluryhmän jäsenet ovat vain yhden lippulaiva-elinkeinon edustajia ja kantavana ajatuksena on tehdä edelleen sitä samaa vanhaa, mutta enemmän. Pahimmillaan "lippulaiva" osoittautuu soutuveneeksi, jolla ei kuljeta kuin kesäaikaan. Ainokaiselleen uskollinen raati sitten pinnistelee sinnikkäästi pidentääkseen kesää, tai määrittelee vuodenajat uudelleen, mikäli joukossa on kylliksi poliitikkoja.

Entä sitten?

Jos pitäisi veikata seuraavaa lippulaivaa, arvelisin sen olevan puhtaaseen ympäristöön ja elintarvikkeisiin liittyvä. (cleantech). Mieluummin kuitenkin näkisin lippulaivaston, uusia alkuja eri toimialoilla. Osa menestyy heti, osa myöhemmin, osa ei koskaan. Kaikkien munien pitäminen yhdessä korissa on riski, yhden munan hautominen korissaan vielä suurempi riski.

Suomen hallitus ostaa ja myy vain valtionyrityksiä. Pörssistä voi kuka tahansa ostaa niiden yhtiöiden osakkeita, jotka ovat kyllin suuriksi kasvaneet ja menestyneet. Kuntien ja niiden työllisyyden tulevaisuus on omissa käsissä. Tällä tasolla luodaan edellytykset menestystarinoille - monille, monenlaisille.

Miten pahasti pakottaa?

Torstai 15.8.2013 - Kristiina Sunell

Sijoitus, jolla saisi ison lautasellisen suomalaista kaurapuuroa per allekirjoittaja

Kansalaisaloite ruotsin kielen muuttamisesta valinnaiseksi oppiaineeksi kaikilla kouluasteilla on saanut yli 50.000 allekirjoittajaa. Taloudellista tukea aloite sai Suomalaisuuden Liitolta 25.000 euroa. Liiton puheenjohtaja on perussuomalainen europarlamentaarikko Sampo Terho, muita hallituksen jäseniä mm. Jussi Niinistö ja Tampereen kaupunginvaltuuston perussuomalaisen ryhmän puheenjohtaja Ilmari Rostila. Jälkimmäinen on myös puheenjohtajana Vapaa kielivalinta ry:ssä, jonka tuki on  4322 euroa. Perussuomalaisten nuorten kukkaron nyörit heltisivät puolestaan 3.500 euron edestä.

Kustannus on siis vähemmän kuin euro per ääni. Tampereella viime vuonna toteutettu paikallisbussien mainosteippaus saman tavoitteen tiimoilta ei kuitenkaan sisältyne budjettiin.

No, kyllä vai ei?

Itse en sen koommin rahoittanut aloitetta sitä ajavien seurojen jäsenmaksuilla, kuin allekirjoittanutkaan. Kantani ei ole mitenkään ehdoton. "Ei puolesta tai vastaan, vaan jotain siltä väliltä", kuten Kokoomus tapaa yleisesti sanoa. Suomessa on turhan paljon kaikenlaisia kieltoja ja pakkoja. Oikeuksia ja etuja on myös runsaasti velvollisuuksien ja vastuiden määrään nähden. Mielipiteen ja valinnan vapaus ovat minullekin tärkeitä. Jokaisen tulee olla valmis ja motivoitunut kantamaan vastuu omista päätöksistään, olivatpa ne hyviä tai huonoja. Mikäli näin ei ole, on holhous tarpeen.

Opetussuunnitelmat uusiksi

Seuraan mielenkiinnolla tämän kansalaisaloitteen tiimoilta käytävää keskustelua. Toivon, että se ei rajoitu yksittäiseen oppiaineeseen. Oppilaiden motivaation lisääntyminen on mainittu yhtenä keskeisenä perusteluna ruotsin muuttamisesta valinnaiseksi - koululaisia on tunneilla vähemmän, mutta he ovat valinneet tämän oppiaineen, koska itse haluavat.

Pakko ei ole paras motivaattori. Sama perustelu soveltuu moneen muuhunkin aineeseen. Miten moni teini on innoissaan uskonnon tai elämänkatsomustiedon opinnoista? Eri seurakunnat järjestävät pyhäkoulujen lisäksi leirejä ja muuta toimintaa niille, joita aihe aidosti kiinnostaa. Kaikkia ei kiinnosta. Liikuntaan ja taideaineisiin löytyy omat, aktiiviset harrastuspiirinsä kunkin mielenkiinnon mukaan. Monen aineen pakollisuuden tai valinnaisuuden voi samoin perustein kyseenalaistaa.

Kuvitteellisessa opintosuunnitelmassani pakollisia aineita olisivat yhteiskuntaoppi, yrittäjyys, logiikka ja terveystieto. Näin siksi, että ne ovat yhteiseksi eli yhteiskunnan parhaaksi. Muut aineet saa jokainen valita oman maun mukaan ja omalla vastuulla. En tosin aio tehdä aiheesta kansalaisaloitetta.

Kirjoittaja aloittaa syksyllä iltaopintona puutyökurssin. Kivikaudella koulua käydessäni kotitalous ja käsityöt olivat tytöille pakollisia, teknisen työn tunnit meiltä kiellettyjä. Nykyään on kaikki paremmin.

Esimerkiksi

Keskiviikko 31.7.2013 - Kristiina Sunell

"Sinua seurataan tarkasti niin auton takapenkiltä, veneen tuhdolta, pyörämatkalla kuin kävelylenkilläkin."
Toisin kuin voisi luulla, tämä lainaus ei ole peräisin minkään valtion tiedustelupalvelun avautumisesta. Lähde on parempaa liikennekäytöstä mainostava www.elakoon.fi. Kampanjan mainostauluja on ainakin Turku-Helsinki- moottoritien varrella. Mainoskampanjan teemoihin kuuluu lause "Muista myös, että olet aina esimerkkinä jollekulle liikenteessä".

Kerrassaan oivallinen kampanja. Sarkaa riittää muuallakin kuin vain liikenteessä.

Lausuntoja lasikaapista

Kansalaistottelemattomuus on yksi kesän puheenaiheista. Aiheen nosti otsikoihin ensimmäisenä Edward Snowden, joka katsoi työnantajansa toimivan vähintäänkin epäeettisesti vakoillessaan mm. EU:n tilojen viestintää. Paljastuksen myötä Snowden käytännössä luopui ihmisoikeuksistaan, kotimaastaan ja perheestään.

Suomessa Päivi Räsänen ei luovu ministerin paikasta. Toisaalta, eipä hän valtionsalaisuuksia vuotanut. Hän totesi vain omien arvojensa ja Raamatun tulkinnan menevän Suomen lain edelle. Näinhän se voi yksilötasolla ollakin. mutta ministerin toteamuksena lausunto oli yllättävä.

Kansanedustaja Anna Kontula ilmoitti tarjoavansa suojapaikan poliisilta. Yksityinen turvapaikka koskee ilmeisesti vain paperittomia maahanmuuttajia. Poliisia ei kai tarvittaisi lainkaan, jos jokainen ottaisi oikeuden omiin käsiinsä - milloin "suojellakseen poliisilta", milloin soveltaen Hammurabin lakia tai muuta arvojensa mukaista ohjeistusta?

Edustuksellinen demokratia on juuri sitä, että säännöt sovitaan yhdessä. Kaikkia komporomissit eivät miellytä, vaan näillä mennään. Jos ei mennä, on turha kummastella alhaista äänestysinnokkuutta. Epäluottamushenkilön varoittavan esimerkin voima on perin harvoin rakentavaa.

Kaikki on esimerkkiä

Jutta Urpilainen vaati alle minimipalkan maksaville yrityksille lisää seuraamuksia. Hyvä ja kohtuullinen näkemys. Voisimmeko laajentaa tämänkaltaisia ajatuksia omaan itseemme?

Irtisanomiset ja tuotannon siirto ulkomaille nostavat aina vastalauseiden myrskyn. Syynä muutokseen on usein sekä työvoimakustannusten kalleus, että kotimarkkinoiden kysynnän vähäisyys. Päätöstä eivät ole tehneet "ne", vaan me kaikki.

Kuluttaja tekee päivittäin omien arvojensa mukaisia päätöksiä ja valintoja. Aivan samoin kuin esimerkiksi ministerit Päivi Räsänen, VIlle Niinistö tai Heidi Hautala.

Jos lataa musiikkia ja elokuvia ilmaiseksi vertaisverkosta, ei maksa muusikolle, studiolle, näyttelijöille, apujoukoille tai käsikirjoittajalle heidän työstään. Ei edes sitä minimipalkkaa. Miksi ilmaislataajan tai muun vapaamatkustajan työstä sitten pitäisi maksaa? Eikö kaiken muunkin työn voisi ottaa käyttöön ilman vaihdannan vaivaa?

Jos sinusta on väärin, että työpaikat menevät halvemman kustannustason maihin, osta vaikka suomalaisia kirsikkatomaatteja. Tiedän - niiden hinta on 2,49 euroa/rasia, kun ulkomaisia saisi 1,49 euroa/rasia. Mutta palkat - ne minimitason ylittävät - pitää maksaa sivukuluineen ja kaikkine veroineen. Ostamalla suomalaisia tuotteita olet mukana säilyttämässä työpaikkoja, hinnalla millä hyvänsä. Ja kas - nyt olet esimerkki.

Silti laulattaa

Keskiviikko 22.5.2013 - Kristiina Sunell

Euroviisuissa tuli torjuntavoitto, Suomi ei jäänyt viimeiseksi. Jääkiekosta enemmän ehkä ensi vuonna. Pyrkimykset ns. pakkoruotsin poistamiseen taisivat nyt saada maantieteellisiä ulottuvuuksia.

Suomi on murheellisten laulujen maa, kuten Eppu Normaali on todennut. Suo on jäässä, kuokka hukassa ja Jussi syrjäytynyt. Viime viikonlopun tunnelmiin löytyy kosolti surumielistä musiikkia. Kansallista murhetilaa uhmaten koostin oman soittolistani. Joukossa ei ole euroviisuja.

Ykkösenä ylivertaisesti...

Maamme-laulu. Klikkaa llnkkiä ja kuuntele. Toivottavasti kiekkojoukkueen valmentaja kuunteluttaa kappaletta pukuhuoneessa ennen pelejä. Varsin hieno hymni.  Suomessa syödään mämmiä, enin osan vuodesta on pimeää ja kylmää. Mutta vuodenajat eivät missään muualla ole yhtä vaihtelevia eikä kevään herääminen samalla tavalla ainutlaatuista.

Eikö saa olla niin olevanas?

Jaa, mikä ettei? Peppi Pitkätossulla on apina ja hevonen, mutta ei äitiä. Peppi on kuitenkin aika tyytyväinen elämäänsä, sillä asiat ovat "inte så illa", ei niin huonosti, ja voisivatpa olla kehnomminkin. Kuuntelepa tästä  Peppi Pitkätossu.

Seiliin soudetaan. Ja takaisin myös.

Seili on Airistolla oleva saari, josta ei ennen vanhaan ollut paluuta. Jenni Vartiaisen hieno kappale Seili soi iPhonesta kun irroittelen peltiveneen köysiä laiturista. Jos vain bensa riittää, eikä aallokko ole liian kipakka, pääsee takaisin kotilaituriin. Viimeistään sitten Naantalin Seudun Meripelastajien uuden, Venemessuilla nimensä saavan aluksen avittamana. Hyvä juttu sekin.

Armaalle Armonlaaksolle

Kosolti löytyy järkisyitä Naantalin säilyttämiseksi itsenäisenä. Hiljattain ilmestynyt  Aurinkoa Naantaliin on yksi lisää. Kiitoksia, Neljänsuora!

Toimisto Aurinkokaupungissa

Torstai 16.5.2013

Mitäs te sinne, Naantaliin?

Neljänsuoran kesäviisu Aurinkoa Naantaliin taisi soida kysyjän mielessä muuttoaikeitamme ihmetellessä. No mikäs, toimitilaa ajateltiin IT-alan yritykselle katsella. Nykyisestä Turun toimistosta katsottuna vähän "landella" kai oltaisiin, mutta eihän tietotekniikkayritys ole paikasta riippuvainen. Asiakkaatkin ovat ympäri Suomea, yhteistyökumppanit samoin. Internetti toimii kaikkialla.

Yhtiön kotipaikka on tietysti aina ollut Naantali. Kolme meistä työmatkailee päivittäin Naantalista tai Rymättylästä Turkuun. Yksi asuu Liedossa, mutta ei kuulemma pahastuisi vaikka työpaikka olisi hänen entisessä kotikaupungissaan. Turkulaisvahvistus hieman epäröi muuttoa, vaan ei sitä kovin ankarasti vastustanutkaan. Onhan Armonlaakso hieno paikka.

Katsotaanpa keskustasta

Vanhan puhelinyhtiön kellaritilaa oli tarjolla, sopivan kokoinen kyllä.  Siinä tosin on aika niukasti ikkunoita. Kaverit olisivat siihen tyytyneet. Minä valosta pitävänä epäröin menninkäistunnelmaa.

Entä muutaman vuoden päästä purettava vanha virastotalo, josta löytyisi pari yhdistettyä toimistohuonetta? Ehkä mahtuisimme sinne. Ei ilmanvaihtoa, joten taistelisimme hengitysilmasta tietokoneittemme kanssa, arvattavasti varsin lämpöisissä tunnelmissa. Viilentävää vettä saisi ammentaa käytävän yhteisvessan hanasta.

Mutta Kesti-Maaria on Rannikkoseudun ilmoituksen mukaan vuokrattavissa tarjousten perusteella. Jos ei ilmoituksessa mainittu sisäilmaongelma (suomeksi home) liikaa silmiä kirvele, voisi ikkunoista ihailla komeaa Kirkkopuistoa. Ehkä se pitäisi vuokrata meille, jotta siihen ei vain sijoitettaisi koulua tai päiväkotia?

Kartoituskierros päättyi vanhainkodin ja terveyskeskuksen välissä sijaitsevaan entiseen Tuulentuvan rakennukseen, joka sekin olisi vapaana. Sijainnin synergiaedut olivat ilmeiset: jos ränsistyneen rakennuksen katolta putoaa tiili päähän, on lääkärin apua saatavissa naapuritalosta.

Kai se on nyt katselmoitu. Muuta ei ole tarjolla. Että pitääkin olla näin nirso ja sarkastinen.

Lisänä rikka rokassa

Lisäasukkaitten tarve on tunnistettu. Maagisesta 20.000 asukkaan luvusta uupuu pari sataa henkeä. Muutaman vuoden päästä Naantalin keskustassa on entisen virastotalon, S-Marketin, hylätyn hotellin ja Bunkkeri-kioskin tilalla paljon uusia asuntoja korkeissa kerrostaloissa. Katukerroksiin suunnitellaan liiketiloja joissa turistit voivat kesäisin tehdä ostoksia. Mukavaa asukkaillekin, jos eivät ostoksiaan tee työmatkan varrella Turussa.

Toimistotiloja poistuu vanhojen rakennusten purkamisen myötä. Pienikin yritys toisi omien työpaikkojensa lisäksi kauppaa lounasruokalalle ja muille paikallisille palveluille. Löytyisiko sellaisille, vaikkapa cleantech- tai IT-alan yrityksille kaavoittajan ja rakentajien mielestä toimistotilan sijaa tai tarvetta Naantalista? Ehkä osa uusista asukkaista kävisi mieluusti töissä lähellä kotiaan, vaikka bussit kulkevat kauemmaskin. Työpaikkaomavaraisuutta voisi myös havitella hieman korkeammaksi. Kenties ympärivuotisemmaksikin.

Seuraava toimistotilamme valmistuu kesäkuussa. Se on 200 metriä nykyistä lähempänä Naantalia.

Lypsylehmäpihvi siemenperunoilla, kiitos!

Keskiviikko 24.4.2013 - Kristiina Sunell

Taulukkolaskelmat sekaisin, ei kai se haittaa

Harvardin yliopistossa on havaittu vakava laskentavirhe. Aikaisempi väittämä siitä, että ylivelkaantuneella maalla ei mene hyvin, voikin olla väärä. Akateemikot olivat olettaneet valtion olevan vaikeuksissa velan ylittäessä 90 % bruttokansantuotteesta, eli vuoden aikana tuotettujen tavaroiden ja palvelujen yhteenlasketusta arvosta.

Koska en ole matemaatikko, en osaa laskea oikeaa katkeamispistettä. Pitäisikö se tulkita niin, että harmit alkavat vasta velan korkojen ylittäessä maan maksukyvyn? Tai siitä, että lainojen vakuutena on talouden, tuottavuuden työllisyyden ja vientiteollisuuden kasvu, jota ei olekaan näkyvissä?

Joko on ruoka-aika?

Kympin uutisissa esiintynyt työministeri Ihalainen oli huolestunut päivän YT-saldosta. Raamisopimuksessa, alle kuukausi sitten, luvattiin alentaa yhteisöveroa. Tarkoitus oli nimenomaan tukea työllistämistä. Miten tässä nyt näin kävi? Muutama arvaus:

• Raamisopimuksen lupaama yhteisöveron alennus tulisi voimaan vasta 2014, jota ennen on tulossa syksyn työmarkkinakierros.

• Elintarvikkeet ovat kallistuneet 6 %. Kaikki muukin on kallistunut arvonlisäveron noston myötä, joten ostovoima on vähentynyt. Voidaanko olettaa, että työssä olevat vaativat palkkojensa korottamista, vaikka yrityksen kassa kestäisi sen vain muutamia työkavereita irtisanomalla? Kokemuksen perusteella: kyllä, valitettavasti.

• Raamisopimuksen aikoihin päätettiin työntekijän kesäloman sairaspäivien omavastuun poistosta. Työnantajavastuun kustannus on nähtävissä vasta vuoden 2014 tilinpäätöksiä tehtäessä. Nousevatko työllistämiskustannukset, tuottavuus, kumpikin, vai ainoastaan toinen näistä, jää nähtäväksi.

• Pari viikkoa sitten kuulimme nykyisten työeläkemaksujen menevän nyt maksettaviin eläkkeisiin. Ammattiliiton laskin toimi vikkelämmin kuin Harvardissa - työeläkemaksuja on nostettava 3,5 %.

• Toinen ammattiliitto vaati yhteisöveron alennuksen perumista. Lopputulos on sama: työeläkemaksun nosto jo söisi alemman yhteisöveron hyödyn.

Näissä pöydissä ei jaeta kakkua, vaan tapellaan vielä hankkimattomista jauhoista. Se tehdään silmät kiinni ja suu auki.

Viipyilevän kirpeä jälkimaku

Carpe diem eli "elä hetkessä" on yksi resepti onnellisuuteen. Sellainen, joita lukee sosiaalisessa mediassa jaetuissa, auringonlaskun kuvan päälle nätisti kirjoitetuissa teksteissä.

Tulevaisuudesta ei pidä murehtia, mutta se ei sulje pois huomiseen varautumista. Uudistamista ja sopeuttamista lykätään konsensuksen nimissä (lue: seuraavien vaalien tulosta pelättäessä) ja piikki jää auki, seuraavan maksettavaksi. MItä ehdottaisin:

• Kunnat ulkoistavat kaiken, minkä vain ulkoistaa voi. Liiketoiminnan riskit eivät kuulu veronmaksajille. Jos tarvitaan sama määrä palveluja kuin aikaisemmin, niiden tuottamiseen tarvitaan sama määrä ihmisiä. Työpaikat eivät häviä, vaan päinvastoin. Yritysten ja työntekijöiden maksamilla veroilla tuotetaan ne palvelut, jotka ovat julkisen sektorin tehtäviä.

• Jos otetaan velkaa, se käytetään vain tulevaisuudessa tuottaviin investointeihin. Tärkein on koulutus, jonka resursseja nyt leikataan.

• Sallitaan menestyminen, ja sallitaan menestyksestä palkitseminen. Kateuden ja tasapäisyyden vaatimusten pitää voida joustaa, edes muutamaksi vuodeksi. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi sallimalla vientiyrityksille helpotuksia palkan sivukustannuksista.

• Määritellään uudelleen sana muutosturva. Sana ei saa enää tarkoittaa piiloutumista muutokselta, eli välttämättömien uudistusten lykkäämistä tai vesittämistä.

Mukana ja paikalla

Sunnuntai 31.3.2013 - Kristiina Sunell

Poissa, mutta läsnä

Maailmanlaajuisesti toimiva tietotekniikkayritys palkittiin edistyksellisestä läsnätyö-konseptista. Ei tarvitse olla paikalla ollakseen töissä. Työkaveri on läsnä, kun hänelle voi esimerkiksi kirjoitella tekstiviestin, huhuilla pikaviestimellä tai lähettää sähköpostin.

Onnistuneesti tuotteistettu, vaikka olisikin vain tutun etätyön nimittämistä toisella sanalla. Eipä tarvitse joka päivä harjata kissankarvoja pois takista tai kuluttaa aikaa ja bensaa työmatkaan.

Ehkäpä jo lähitulevaisuudessa on mahdollista kehityskeskustella hologrammin kanssa. Olisi kätevää tulostaa kolmiulotteisesti kupillinen taukokahvia kaikille, missä sitten ovatkaan.

Ekologiset etäpippalot

Läsnäpoissaolo on käytännöllistä monessa tilanteessa.

Kustannuksia ja vaivaa säästyy kun vaikkapa saunailta toteutetaan modernisti ja innovatiivisesti läsnä-periaatteella. Ilman taksijonoja, narikkamaksuja tai pelkoa flunssan tarttumisesta. Työnantajalta saadulla lounarilla saa pistäytyä syömässä mitä haluaa ja missä haluaa. Ennen tai jälkeen saunan. Omasta jääkaapista voi ottaa oluen tai siiderin, tai olla ottamatta. Hajuvesiallergia ei haittaa, eikä pyyheliina katoa. Työkavereille on hauska lähettää oman tai taloyhtiön kiukaan kuvia. Yhteislaulu sujuu konferenssipuheluna.

Juhlat päättyvät kun viimeinenkin matkapuhelin on sammunut.

Rajansa kaikella, eikö?

Väitän, että on parasta välttää kotitoimistoa. Konttorikoti on epätyöpaikka vaikka työilmapiiri olisikin pullantuoksuinen. Työn ja vapaa-ajan, kodin ja toimiston välinen ero tarvitaan, että jaksaa olla aidosti paikalla.

Työyhteisö on sosiaalinen ympäristö. Mikään media ei ole riittävän yhteisöllinen korvatakseen keskustelut kasvotusten, hassujen ja hyvien ideoitten pallottelun työkavereiden kesken. "Läsnätyö" ilman työkavereita on yhtä ankeaa puuhaa kuin facebookin kautta pidetty saunailta.

Kävikö Etelärannassa satuolento?

Lauantai 23.3.2013 - Kristiina Sunell

Faktoista irtautuminen on virkistävää. Suomen talous onkin siinä kunnossa, että satuolentoja tarvitaan apuun. Sadun lopussa kai paha saa palkkansa, ja hyviksellekin jää jotain.

Huhujen mukaan joulupukki olisi hiljattain käynyt Etelärannassa.  Samojen lähteiden mukaan Etelärannan väki olisi ansainnut korkeintaan risuja. Tuhmaa oli ajatella, että palkankorotukset olisi kustannettu eläkevakuutusmaksujen korotus perumalla, Tulevaisuuden eläkerahoja ei pitää tuhlata. Johdonmukaista: ne varat  tarvitaankin elvytysvelan korkojen ja lyhennysten maksuun. Sitä kipeämmin, mitä vähemmän on työpaikkoja ja niistä saatavia verotuloja.

Oikeastiko?

Mutta kävikö Etelärannassa todellakin joulupukki? Vai oliko se sittenkin hammaskeiju? Jos yhtiön tuloksesta ennen vietiin 24,5 %, nyt yhteiskunnalle jaetaan siitä vain 20 % Jääkö yhtiöihin nyt enemmän rahaa? Kyllä. Saavatko yhtiön omistajat nyt enemmän? Ei. Osinkotulojen verotusta kiristettiin.

Yritykselle jää enemmän käytettäväksi investointeihin ja työllistämiseen. Tämä "lahja" olikin tarkoitettu edelleen annettavaksi.

Viinaa juovat, tupakkaa polttavat ja karkkia mässyttävät saavat tilaisuuden osallistua taloustalkoisiin. Joko lisäämällä kulutusta -> lisää verotuloja. Tai vähentämällä kulutusta -> terveydenhuollon kustannukset pienenevät. Tällainen kiltteyttä ja sosiaalisuutta suosiva linjaus voisikin olla joulupukin tekemä.

Vaihda kanavaa

Torstai 21.3.2013 - Kristiina Sunell

En juurikaan katsele televisiota, paitsi ehtiessäni suosikkisarjani Emmerdalen ja uutiset. Jälkimmäinen vaikuttaa uusinnoilta:

• Tulopoliittisissa neuvotteluissa ei vieläkään tulosta
• Jotain jonkin euromaan tukipaketin tarpeesta
• Ennuste Suomen talouden kasvusta hiipuu
• Kylmä sää jatkuu

Ei mitään kovin positiivista, eikä sinänsä mitään uuttakaan. Onneksi on mainokset. Tänään bongasin varsinaisen mainoshelmen: Suomi on yhtä.

Kappas, näinkö mainostoimistot ovat oivaltaneet tärkeimmät asiat poliitikkoja paremmin?

Mainosviestin idea liittyi jääkiekon MM- kisoihin. Meille suomalaisille on tärkeää, että voitamme.Yhdessä. Siinä on järkeä.

Toisin kuin luulisi, politiikka toimii päinvastaisella tavalla. Tupo- neuvottelut ovat armotonta puuhaa: on aivan sama, mikä koko pelin lopputulos on, kunhan yksittäinen pelaaja voittaa. Vaikka vain hetkeksi. Palkkojen nousu merkitsee vääjäämättä kustannusten nousua. Ostovoima ei kasva mihinkään.

Varsinainen kysymys on, miten puoliaikojen välinen peli pelataan, jotta ei koko joukkue lopulta istu vilttiketjussa.

Katsokaa mainoksia ja jääkiekkoa. Kanavaa kannattaa vaihtaa uutisten ajaksi.

From expressions to impressions

Sunnuntai 17.3.2013 klo 13.34 - Kristiina Sunell

Don't get me wrong

The most common means of communication in international business is supposed to be bad English. It can not be all that bad, though. Business agreements are reached. People find their way to hotels and airports. Good enough, bad English works.

What could work better is Boolean. It's not a language like Swedish or the like. It's algebra, holding the notions of AND, OR and NOT. Life would be so much easier if every attempt to communicate was based on Boolean logic. Yet, certainly less interesting.

What about real life?

Finns are not know as the most talkative people on Earth. We tend to speak only when we have something to say. Extended periods of silence do not mean that we'd be upset or angry. Thus, several years of language studies may not turn us into masters of global communications. We are splendid rally drivers. Less talk, more action - that's us.

Learning to communicate in bad English is an eye-opener. One may assume to be all done once the output- part, expression, has been properly rehearsed. But no, that merely means one is half way. At the end, only impressions really count: how the listener perceives your point.

No means simply no

No, it does not. It depends.

In Japan, you may seldom hear the word no as a reply to your straight forward question. No is pronounced maybe later. This means that you are definetely not expected to return to the topic.

In Chinese, yes may not always stand for an affirmative answer.  It may also mean I do not know. It could actually just be taken for okay - I hear you, but I am neither for, nor against your proposal.

When you hear absolument pas, jamais de ma vie, that's when you may conclude that you'd better change the topic. In French, a simple no tends to imply that you're invited to tell more about your idea and justify your point. The listener deems it worth a word or two. But if the objection goes on, and continues in French, you better draw your own conlusions: roger, over.

Interesting in American English, in turn, usually means something else. Such as no, for instance. To my experience, different is rather close to interesting. So, you think you heared: That's a very interesting idea, it's really different. I'll call you!  You may be waiting for this phone call up to a Japanese maybe later.

According to 'Wiio's Law' Communication usually fails, except by accident. This conclusion must be based on plenty of experience, since Osmo Wiio is Finnish.

         Sorry about generalizing. Objections are welcome.

Näin, tai toisin päin

Torstai 14.3.2013 - Kristiina Sunell

Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole pohjustella taloustieteen Nobel-palkintoa, eikä edes olla kierroksen edellä yritysverotusta koskevia kaavailuja. Valtiovarainministeriä kompatessa tuleekin olla tarkkana, sillä sävellaji vaihtuu yllättävän nopeasti.

Kannattava yritys ei tukia tarvitse

...eikä kannattamatonta liiketoimintaa ole järkeä tukea. Tätä linjausta korostettiin viime vuoden lopulla. Poikkeuksena ovat tietysti erityisestä syystä tuettavat toimialat.

Maataloustuella ei liene tarkoituksena kasvattaa elintarvikkeiden tuotantoa sinänsä, vaan pitää koko Suomi asutun elävänä ja varmistaa puhtaat ruoka-aineet pöytiimme.

Telakalle annettava innovaatiotuki on määrältään mittava, mutta sen oikeampi nimi saattaisi olla työllisyys- tai muutosturvatuki.

Nokian vielä viime vuosiin saakka saama merkittävä Tekes-rahoitus sai osakseen kritiikkiä. Yritys vastasi arvosteluun toteamalla, että tukirahoilla hankitaan merkittävästi mm. korkeakoulujen työtä. Aivan - kysymys on siis välillisestä yliopistotuesta, jolla varmistetaan kansainvälinen kilpailukyky korkeakouluissamme. Se on tutkimuksen tuotteistamistukea.

Koko termi yritystuki on epämääräisen laaja, ja vaatisi lisäkseen tarkoituksesta tai ohjausvaikutuksesta kertovan kiteytyksen: mitä tukitoimilla halutaan saada aikaan. Liiketoiminnallisen tuloksen kasvattaminen ei aina ole varsinainen päämäärä. Toki valtio eli yhteiskunta hyötyy hyvästä liiketuloksesta verojen verran. Kannattavuus lisää hyvinvointia.

Miten tulla kannattavaksi?

Yrityksille ei ole edelleenkään luvassa vastikkeetonta toimeentulotukea, joten tuolla saralla ei ole perattavaa. Firmat eivät myöskään kärsi kateusverosta, eikä yritysverotus ole palkansaajan tuloverojen tapaan progressiivinen. Kannattavuus on siis helppoa: pitää ansaita enemmän kuin kuluttaa.

Ei ole mitenkään tavatonta, että pörssiyritysten YT-neuvottelujen jälkeen tapahtuu seuraavaa: työntekijät esittävät vastalauseen ja osakkeenomistajat myötälauseen. Osakekurssi nousee, sillä kustannukset laskivat. Tulos parani. Verottaja lienee myös tyytyväinen: parempi tulos merkitsee enemmän osinkoja, enemmän yhteisö- ja pääomatuloveroja. Valitettavasti tehostamisen kautta saatu kannattavuuden parantaminen merkitsee usein myös enemmän työttömiä. Toivottavasti saadut verot riittävät heidän tukemiseensa,

Yritykset- termiä käsitellään yleensä yhtenä nippuna. Se on yhtä epämääräistä kuin yritystuet- käsite. Suomessa on hyvin vähän suuria yrityksiä. Suuri joukko on hyvin pieniä ja yksinyrittäjiä. Patentti- ja Rekisterihallituksen mukaan uusien osakeyhtiömuotoisten yritysten määrä väheni vuoteen 2011 verrattuna, mutta yksityisten elinkeinonharjoittajien eli toiminimien määrä kasvoi. Minne siis synnytetään 200.000 tarvittavaa uutta työpaikkaa? Ehkä jokainen voi perustaa oman toiminimen, jonka verotus on jo nyt kevyempää kuin osakeyhtiön. Osakeyhtiötä verotetaan kahteen kertaan: ensin tuloksesta, sitten sijoittajan nostamasta osingosta. Toiminimi maksaa verot vain yhteen kertaan, yrittäjän omalla työllään aikaan saamasta tuloksesta.

Siispä

Alennetaan yhtiöveroa. Se kannustaa isompia, vakiintuneita yrityksiä paremman tuloksen tekemiseen ja vähentää haluja siirtyä Ruotsiin tai Viroon. Poistetaan yritystukia. Se puolestaan vähentää valtion kustannuksia, mutta myös nostaa yrittäjäksi ryhtymisen kynnystä. Aloittavat pienet yritykset eivät verotettavaa tulosta vielä tuota, joten yritysverotuksen keventäminen ei niiden alkutaivalta helpota.

Nytpä tarvitsee enää keksiä keinot, jollla houkutella yrityksiä toimimaan kannattavasti ja samalla varmistaa mahdollisimman monta työpaikkaa. Suomessa, siis. Yhtälö on vaikea. Sen kaikkia osia pitää tarkastella, jotta tuloksena ei olisi nolla, tai jopa negatiivinen luku.

Itse käyttäisin EU:n Nokia-muutostukeen hiljattain myöntämät 10-11 miljoonaa euroa riskinottotukiin: jokaiselle yrityksen perustavalle puolen vuoden palkkarahat ja sivukulut per yrityksessä työskentelevä henkilö. Näin, vaikka ei telakkaa tai muuta suurimittaista perustaisi. Näin myös säästyy työttömyyskorvauksia käytettäväksi nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamiseen.

Liian helppoa vaiko liian vaikeaa? Oikean vastauksen tietää vasta kokeiltuaan, jälkikäteen. Pyritään siihen, että aina kannattaa yrittää.

Kuntaliitos, juuei.

Maanantai 4.3.2013 - Kristiina Sunell

Yhdistetään kaikki

Kun kymmestä desilitran kupista kaadetaan jokaisesta vesi yhteen litran kannuun, saadaan edelleen litra vettä. Lisäksi tulee jonkin verran tiskiä. Vesi ei läträämällä muutu viiniksi, ei vaikka kannua säilyttäisi viisi vuotta lukitussa kaapissa ja välillä sekoittaisi muutamalla selvityksellä. Tällä ei ole yhtään mitään tekemistä kuntaliitosten kanssa. Sehän on aivan eri asia, hyvin selkeästi määritelty Valtioneuvoston toimesta.

Väestöpohja vähintään 20.000 asukasta

Naantalissa tavoitemäärästä uupuu enää runsaat sata asukasta. Runsaslukuista kesäasukkaiden määrää ei tilastoida kaupungin asukkaisiin, vaikka kaupungin palvelut tulee mitoittaa myös kesävieraiden tarpeisiin. Kaavoitus etenee ikävistä ja kalliiksi tulleista valituksista huolimatta, joten tavoite on hyvin lähellä. Suomen väkiluku ei tosin kunnasta toiseen muuttamalla lisäänny, mutta suuremmat keskittymät kantavat verotuloillaan olemassa olevia palveluja ja vähentävät äkillisten menojen pienelle kunnalle aiheuttamaa kustannusriskiä. Kuntien ja kaupunkien yhteiset toiminnot - vesilaitos, kaukolämpö, jätteidenhuolto - ovat toimintoja, jotka on järkeä jakaa isomman alueen kesken.

Työpaikkaomavaraisuus vähintään 80 %

Lisää lukuja: Naantalissa on runsaat 6000 työpaikkaa, joista joka viides kaupungin omia työpaikkoja. Raisioon ja Turkuun on lyhyt matka. Naantali on matkailukaupunki, joka työllistää kausiluontoisesti paljonkin väkeä. Työpaikkojen tarve Suomessa on viimeaikaisten lukujen valossa noin 200.000 avoimen sektorin, eli yritysten palveluksessa olevien uutta työpaikkaa. Mikro- ja PK-yritysten ei voida olettaa paikkaavan tätä vajetta.

Kunnan talous vähintään keskinkertaisessa kunnossa

Itsenäisen kunnan talouden kriteerit liittyvät veroäyrin hintaan ja velkaantumiseen. Keskivertoa huonommin taloutensa hoitava kunta joutuu nopeasti kriisikuntien kastiin. Muistettakoon, että yrityksillä ja julkisella sektorilla aika lasketaan erilaisissa yksiköissä: nopeasti tarkoittaa yrityksessä kahta viikkoa, isossa kaupungissa kahta vuotta.

Hyvät ja huonot uutiset: kuntien talous on ylipäätään huonossa jamassa. Kisassa ei siis ole vaikea pärjätä. Ja voihan aina korottaa vaikka kiinteistöveroprosentteja. Niille toki on lakisääteinen enimmäisprosenttinsa. Veden ja kaukolämmön hinta ovat myös käytettävissä olevia mahdollisuuksia. Kikkailusta kärsivät asukkaat, jotka ovat jo kotinsa kuntaan perustaneet. Lopulta maksuilla ja veroilla yritetään pitää yllä kulutustasoa, johon ei ole ollut varaa.

Niin, mutku ja juuei

Mitä hyödyttää poistaa kyltit kuntien rajoilta? Varsinais-Suomen Naantalin Rymättylän Röölä on edelleen sama Röölä. Koulumatkat eivät saa olla ekaluokkalaisille liian pitkiä. Vanhukset ja nuoremmatkin sairastavat saman verran kuin ennenkin. Uusia yrityksiä ja työpaikkoja ei synny itsestään, vaikka miten kaavoittaisi.

Kuntauudistus on vain yksi harjoitus, jossa ei puuta nähdä neulasilta: kaiken kaikkiaan meillä ei ole varaa kaikkeen saavutettuun etuun, jota hyvinvoinniksi nimitetään. Kahden tai useamman velkaisen, yli varojensa elävän kunnan yhteen liittäminen ei saa aikaan yhtä kukoistavaa alueellista keskusta. Kuntatalouden tasapainottaminen on kiireellisempää kuin selvittely ja selittely, jolla väistellään välttämätöntä sopeuttamista.

Työpaikkojen määrällä on enemmän merkitystä kuin niiden sijainnilla. Yhdistämisporkkanat eivät viime liitoskierroksella tuoneet - joskaan eivät vähentäneetkään - minkään alueen työpaikkojen määrää. Työllistämisen avaimet ovat parhaillaan työmarkkinajärjestöjen ja lainlaatijan käsissä, mutta ei pelkästään niissä. Ketterä kuntakoko lienee juuri 20.000 asukasta. Naantalin kokoisessa kaupungissa vuoropuhelu kaupungin päättäjien ja yrittäjien välillä toimii. Tällä porukalla pystytään myös neuvottelemaan ja saamaan aikaan toimet, joilla kunnan asukkaat, talous ja yritykset voivat hyvin. Tähän ei suuremmissa naapurikunnissa pystytä.

Pyyntö: lähetä kommenttina linkki tietolähteeseen, jossa on todistettu kuntaliitosten tuovan kaikissa tapauksissa säästöjä.

Himasta ja hevosenlihaa

Lauantai 23.2.2013 klo 20.07 - Kristiina Sunell

Ei kiinnosta.

Mutta jos kiinnostaisi, voisi kysymys kuulua: mitä yhteistä on Himasen Sinisellä Kirjalla ja lasagnella? Molemmat ovat olleet lööpeissä näkyvästi, joten ainakin media käsittelee näitä aiheita lähes intohimoisesti.

Ensimmäinen arvaus: väärässä paikassa tehty

Kumpaakin - sekä eineksiä, että tulevaisuusselontekoja - osataan tehdä Varsinais-Suomessa. Einesten valmistaminen seudulla  on vähentynyt, vaikka työvoimaa ja elintarvikeosaamista olisi.

Kelpoinen näkemys tulevaisuudesta olisi myös Turun yliopiston Tulevaisuuden Tutkimuskeskuksella. Siellä on yhden gurun sijasta kymmeniä, lisäksi paljon eri toimialojen osaamista.

"Parempaa olisi tullut, jos Turussa olisi tehty" lienee hieman heikko yhteinen nimittäjä, vaikka totta onkin.

Toinen arvaus: sisältö mättää

Harva tietää einespaketin sisällöstä mitään. Kun paljastuu, että lasagnessa on hevosenlihaa, tulee melkoinen meteli. Himasen Sinisen kirjan kustannus on yhtälainen hämmästyksen aihe: aika kallista, onkohan sisältö hinnan arvoinen?

Yhteinen nimittäjä voisi siis olla yllätyksellisyys. Vaan ei kovin yhteismitallinen sekään. Siispä siirrytään kolmanteen arvaukseen.

Kolmas arvaus: vapaaehtoinen ennakkoavoimuus arveluttaa

Näin hienoa termiä en itse keksinyt, vaan poimin sen Valtioneuvoston tiedotteesta. Semantiikka, eli oppi sanojen merkityksestä, on mielenkiintoista. Käytännönläheisin esimerkki tästä tieteenalasta löytyy eilisestä Emmerdalesta. Opettaja lähettää kotiin kirjeen, josta isä saa tietää pojallaan olevan luki-häiriö ja hämmentyy tästä kovasti. Muu perhe lohduttaa häntä: poikasi on erityinen (special). Isä pahastuu, sillä hänen oman kokemuksensa mukaan "erityinen" ei nykyään viittaa mihinkään iloiseen asiaan.

Emmerdalen havainnon mukaisesti yritämme siis löytää yhtäläisyydet sanojen käytännön merkitystä tulkitsemalla. Ehdotus kohutun tulevaisuusselonteon ja hevosenlihan yhteiseksi nimittäjäksi on jälkikäteinen pakkoavoimmuus. Selkosuomeksi selittely. Olisiko se siinä?

Reikä opintotukisukassa

Lauantai 16.2.2013 - Kristiina Sunell

Sinulle on postia!

Kela lähetti kuluneella viikolla postia noin 30.000 nuorelle. Aiheena oli opintotukien takaisinperintä. Korko on pikavippimäisen korkea, 15 %. Hyvä sijoituskohde valtiolle, slllä harvasta EU-lainasta, telakasta tai kaivoksesta voi samaa tuottoa odottaa. Niin hyvältä kuin tämä tuotto kuullostaakin, ansaintamalli ei mielestäni ole kohdillaan.

Tulevaisuuteen sijoittaminen on entistä tärkeämpää, jos emme halua jäädä Euroopan Kongoksi. Puu-, metalli- ja elektroniikkateollisuus eivät enää kanna teollisuutemme tukijalkoina. Lainarollaattorien kasvava lasku odottaa maksajiansa. Todennäköisin maksaja on nykyinen nuoriso, ammattiin tai korkeakoulututkintoon tähtäävät henkilöt. Osaamiseen sijoittaminen kannattaa.

Lyhyt matematiikka ja Elon laskuoppi

Opintotuki 20 vuotta täyttäneelle on noin 300 euroa kuussa. Toimeentulotuen perusosa on parisataa enemmän, mutta sitä aktiivinen opiskelija ei saa. Opintotuki on vastikkeellista: siihen on oikeus vain, jos opintosuorituksia kertyy. Opiskelija on opintotukensa ansainnut, mikäli opintoviikoja on kertynyt vaadittava määrä. Sitä ei tule periä takaisin vain siksi, että vapaa-aika on käytetty palkkatyöhön, josta myös maksetaan verot.

Toimeentulotukea saa, jos menot ylittävät tulot. Tuki on vastikkeetonta. Opiskelijan oletetaan sovittavan menot tuloihin, joten erotuksen kattamiseksi pitää ottaa lainaa tai käydä töissä opintojen ohessa.

Yhteistä kummallekin tukimuodolle on toimettomuuden vaatimus, tai vähintään liian toimeliaisuuden karsiminen. Maassa, jossa jokaisen työpanos on tärkeä ja verotulot kovasti tarpeeseen, tämä vaikuttaa epäjohdonmukaiselta.

Porkkana maistuu puulta

Perusteluna opintotuen alhaisuuteen on mainittu ilmainen opiskelupaikka sekä motivaatio nopeaan valmistumiseen ja työhön sijoittumiseen. Toimeentulotuen ja työttömyysturvan pitää puolestaan olla riittävän suuri, jotta ei tarvitse ottaa vastaan huonosti palkattua työtä. Keppiä ja porkkanaa käytetään eri tapauksissa eri perustein. Työttömien aktivointikeinoksi on pohdittu verovapaata osa-aikatyötä, jolloin etuudet eivät häviä. Opiskelijalla tämä toimii päinvastoin.

Harjoittelisin työntekoa, paljonko siitä maksetaan?

Työelämään tutustuminen kuuluu nykyään pakollisena osana opintoihin. Sen osuutta on jopa lisätty. Harjoittelupaikaksi haetaan oman alan töitä. Monikaan ei oleta muutaman vuoden teoreettisten opintojen vielä pätevöittävän haastavimpiin tehtäviin, mutta työelämän perusasioitten osaaminen parantaa mahdollisuuksia saada harjoittelupaikka. Siivoustyö ja vihannesten pakkaaminen on tulevalle kemistille hyödyksi. Työyhteisö opettaa huomioimaan toiset ja noudattamaan sovittuja sääntöjä, kantamaan vastuuta omasta työstään, itsestä ja työkavereistaan. Opintotuet kuitenkin lähtevät, jos haluaa rahoittaa opintonsa omalla työllään eikä opintolainataakan hankkiminen valmistujaislahjaksi innosta.

Opiskelijoitten sitseissä eli illanistujaissa on tapana huutaa Omstart! kun vaikuttaa siltä, että lauletaan nuotin vierestä. Nyt on opintotuen omstartin paikka.